Kernfield Candyfloss

VH24-029-0007

"Candy"
brittiläinen ratsuponitamma 50 %
syntynyt 13.03.2019

Iso-Britannia

, 10-vuotias

rautiasee aa

, 145 cm

kasv. Kernfield Ponies
om. Knockturn Ponies (VRL-06701)

koulupainotteinen, ko

Helppo Avt. 4

Luonnekuvaus

Talliin tulijaa tervehtivä lämmin, ystävällinen hörinä kuuluu Candylle, maailman ihanimmalle ponille. Tamma ilahtuu uusista ja vanhoista ihmisystävistä vilpittömästi, se hörisee ihmisen itsensä vuoksi potentiaalisten herkkujen tai heinätoimituksen sijaan. Juuri tämän kaltaiset ponit ovat toimineet inspiraationa niin monille viihdemaailman poniseikkailuille, tai ainakin niille poneille, joilla seikkailuihin on nelistetty.

Candyä kelpaa esitellä, se on malliesimerkki niin ratsuponista kuin kenen tahansa käsiteltävissä olevasta kullanmurusesta, pätevää harrasteratsua tai häikäisevää kilpaponia unohtamatta. Kaikki hyvä yhdessä, kompaktissa rautiaassa ponipaketissa, ilman ensimmäistäkään huonoa puolta! Niin iloinen, valpas, seurallinen kuin tamma onkin, se ei tunge turpaansa aivan joka paikkaan, kunnioittaa niin ihmisten kuin toisten ponien omaa tilaa osoittaen monessa tilanteessa omaavansa roppakaupalla sosiaalista pelisilmää. Yleensä pahimmatkin riitapukaritammat löytävät Candyn kanssa jos eivät yhteistä säveltä, niin sen verran vakaan laihan sovun, että samaan tarhaan ja toisinaan samalle heinäkasallekin mahtuvat.
Joskus vitsailen Candyn yksinään aiheuttaneen vakavan hevoskuumeen puolelle kylälle sekä lukuisille jo orastavasti hevosista kiinnostuneille. Omaansa on kiva kehua, ja onhan tämä valloittava aivan ilman vaaleanpunaisia lasejakin. Lasten sekä aloittelijoiden seurassa poni ei ota niin paljon kontaktia, ellei hoitaja selkeästi sellaista kaipaa, tutulta ihmiseltä Candy saattaa tempaista lippiksen päästä tai ryhtyä aukomaan takin vetoketjua. Siinäpä ne tämän ilkikurisuudet sitten olivatkin. Matolääke ei lukeudu raudikon lempiruokiin eikä haavanhoito ykkösajanvietteisiin, mutta aina Candy nielee lääkkeensä kerrasta eikä rupea kiemurtelemaan välttyäkseen haavojensa puhdistukselta. Ei tämä tosin kiemurtele muulloinkaan, lämpöä mitatessa, kengitettäessä tai loimittaessa – silloinkaan, kun yli-innokas, kokematon hoitaja laittaa kaulakappaleellisen sadeloimin väärin päin sovitellen häntää kaulakappaleen lävitse. Täydellinen PR-poni käytöksensä puolesta.

Ratsuna Candy herättää vielä vähän lisäihastusta, erityisesti ratsastajissa – vaikka katsomostakin on kerta jos toinenkin kuulunut ihastelevia, iloisia kehusanoja. Enkä edes keksi omiani! Candy tekee aina parhaansa, on rehellinen, yritteliäs ja kuuliainen, nopeasti oppiva ja kaiken kaikkiaan maailman paras poni. Sillä on rohkeutta uhmata Metsän Pelottavinta Kantoa, jolle muut pörisevät ottaen välitöntä takapakkia, sekä riittävän hyvä itsetunto sekä kärsivällisyys olla ottamatta epäonnistumisia kovin raskaasti. Aina voi yrittää uudelleen! Hypätessä tämä korostuu, vaikka esteet ylittyvätkin niin mikään esteratojen löytämätön lupaus Candy ei ole tai tule olemaan. Sillä on perushyvä tekniikka, hyvä, rytmikäs laukka kuljettamaan esteeltä toiselle, muttei minkään näköistä estesilmää tai edes isompia hinkuja hypätä mitään pikkuristikoita suurempia. Nätisti tamma hyppää, kun siltä sitä pyydetään, vaikka ponnistukset sattuvat joskus minne sattuu ja puomit kolisevat, vaikka raudikko kuinka koettaa jalkojansa koukistaa nopeammin ylös.

Kouluratsastus sekä maastoilu sen sijaan ovat Candyn mieleen. Koulukentillä punainen poni tanssahtelee kuin kotonaan olisi, metsässä taas on aina mukavinta nimenomaan Candyn selässä. Mikäli haluan tutkia uusia potentiaalisia maastoreittejä, lähden matkaan aina tämän ponin selässä; Candy ei vähästä hätkähdä, toisin kuin muutama hermostuneempi tallikaverinsa, joille jo osa tutuista reiteistä aiheuttaa pientä jännityspuhinaa.
Irtonaiset, tarmokkaat, mukavan ilmavat liikkeet yhdistettynä mielettömän hyvään ratsastettavuuteen, tamman hyviin hermoihin sekä loistoasenteeseen tekevät Candystä niin mahtavan kuin se on. Selässä, satulan kanssa tai ilman, istuu mukavasti, liikkeisiin mukautuu helposti eikä stereotypia pomputtavasta harjoitusravista sekä siinä istumisen mahdottomuudesta voisi olla kauempana. Raudikko selkeästi nauttii saadessaan haastaa itsensä kapasiteettinsa ylärajalla, sen silmät oikein sädehtivät sen yrittäessä ja vieläpä onnistuessa! Helpoiksi kokemansakin jutut tamma tekee tunnollisesti, suurella sydämellä sekä tarmolla, sillä se ei koe mitään turhaksi tai tympeäksi. Candy saattaa vähän avittaa ratsastajaansa tekemällä turhankin hyvät kulmat itsekseen, tasapainottaen vinon ratsastajan istuntaa ja etenkin aloittelevien ratsastajien kanssa tekemällä melkoisesti enemmän ja paremmin kuin saamiensa apujen perusteella pitäisi. Täysautomaatti tamma ei kuitenkaan ole.

Matkustaminen tuntuu vähän jännittävän Candyä. Ei niin paljoa, että se stressaisi vatsansa kuralle tai heittäytyisi syömättömäksi, mutta sen verran kuitenkin, että yksinäisen matkan jälkeen tamma on hieman.. ei varsinaisesti levoton, ennemminkin huolestunut. Rauhallinen, mistään mitään sanomaton reissukaveri tyynnyttää Candynkin mielen, samaan tapaan kuin sen läsnäolo maastoretkillä valaa uskoa hermostuneempiin metsäretkeilijöihin.
Candy kykenee nauttimaan hetkestä, heittäytymään parrasvalojen paisteeseen – silloinkin, kun kyseessä ovat naapuritallin pikkukisat ja yleisönä vain ja ainoastaan talkooväki. Tuntuu kuin raudikko hymyilisi koko esityksen ajan oikein sädehtien hyvää oloa, jonka paitsi suoritus, myös muiden suoma huomio tuo. Mahdollisella kunniakierroksella muutoin niin kiltti, rauhallisen järkevä ratsuponineiti saattaa ihan irrotella laukkansa suhteen! Eihän tämä ryöstä, lähde luvatta kenenkään ohitse tai mitään sellaista, mutta tiedätte kyllä miltä tuntuu kun askel kevenee ja etenemisessä on samaa seikkailullista riemua kuin lapsuuden kesissä.
© Lissu T., kiitos!

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailutulokset