TALLI ON LOPETTANUT TOIMINTANSA.
VIR MVA Ch
KTK-I (20.10.2017), ERJ-I (28.02.2018), HANN-II (31.05.2020), EV-II (20.02.2015)
Kuollut 18.12.2021. Rest in peace. ♥
| Ch Die Another Day xx KTK-II mrn, 169 cm |
Action This Day xx prt, 172 cm |
Attention xx |
| Timeline xx | ||
| Go For It xx ERJ-III trn, 160 cm |
Keep the Faith xx | |
| Did It xx | ||
| Viola Fade AIR hann, prn, 169 cm |
Wiseau hann, rn, 170 cm |
Sestero |
| Wieselera | ||
| Verona Fall hann, km, 165 cm |
Frenz Experiment | |
| Verona Casa |
Dawnlit Sea on tamma isolla T:llä! Se on juuri se jokaisesta tallista löytyvä huutava kiukkupussieläin, jonka kanssa kukaan ei tule toimeen, ja joka puree ja potkii kaikkea liikkuvaa. Onhan Didiksi ristitty tamma ihan mukava estepolle, mutta muuta mukavaansiitä ei sitten etsimälläkään löydä. Didin mielestä kaiken pitää mennä just sillain kun hän itse haluaa, tai muuten ei hyvä heilu. Didi on haastava, mutta osaa käyttäytyä hyvin, kunhan sitä ensin KÄSKETÄÄN.
Didin kanssa elämä on hankalaa, sen tulee huomaamaan jokainen, joka yrittää saada tammaa karsinasta kiinni. Ruunikko seisoo usein peräpeili ovea päin, jolloin ei oikein huvittaisi astua karsinaan. Ruoalle perso tamma kun on, ei kiinniottaminen ole loppujen lopuksi niin hankalaa. Hoitamisen ajaksi Didin saa sitoa kiinni - ja mieluusti vielä aika tiukallekin. Tamma kiukuttelee koko ajan, ja protestoi pienistäkin asioista. Yksikään harja ei tunnut mukavalta, eikä kavioihin saa kukaan koskea. Onhan se aikamoinen saavutus, jos edes selviää hengissä hoitohetkistä tamman kanssa. Satulointi ei todellakaan ole Didin Top 5 Kivoimmat Jutut -listalla, eikä tamma peittele inhoaan satulaa kohtaan. Suitsimisen tamma sentään kestään sen suurempaa kohtausta tekemättä, vaikkei se aina mielellään ottaisikaan sitä kuolainta suuhunta...
Taluttaessa Didi pyrkii menemään enemmän tai vähemmän oman mielensä mukaan. Sitä ei juurikaan kiinnosta kuunnella taluttajaansa, vaikka se osaakin käyttäytyä nätisti kunhan käsketään. Didillä on sellainen ongelma, että jos maa on vähänkin kostea, se sekoaa täysin ja hyppää kauas märästä kohdasta - joskus melkein taluttajansa varpaille! Muiden hevosten kanssa Didi on vähän arvaamaton, ja tarvitsee seurakseen hevosen, joka osaa panna vastaan, jos Didi vähän pomottaa. Eläinlääkäristä ja kengittäjästä ei pidä ollenkaan.
Ratsastaessa Didi on hiukan yhteistyöhaluisempi. Se ei laita vastaan yhtä pahasti kuin hoitaessa, mutta vieläkään sitä ei voi kutsua helpoksi - ehei, päin vastoin. Didin kanssa saa olla tarkkana, sillä sillä on paha tapa karata teiltä ja juosta esteiden ohi, jos ratsastaja ei ole tosissaan. Oikeasti Didi osaa kyllä mennä ympyrällä, se vain tykkää viedä ratsastajaansa. Vauhtia Didiltä ei puutu, joten kannukset ja raippa ovat tämän vauhtimamman kanssa turhia. Sileällä Didi toimii ihan hyvin, kunhan selässä on osaava ja päättäväinen ratsastaja, joka ei pelkää käskeä tammaa KUNNOLLA, jos se hölmöilee. Koulu ei kuitenkaan innosta Didiä yhtä paljon kuin esteet... Esteillä Didi syttyy ja kuuntelee ratsastajaansa aika hyvin, kunhan tämä ei vain matkusta, vaan ratsastaa tosissaan. Jos ratsastaja ei keskity, Didi kyllä huomaa sen, ja saattaa kieltää tai juosta esteen ohi. Didillä on hyvä hyppytyyli, mutta sarjaesteet ovat usein hankalia, sillä kun on aika iso laukka. Ponnua Didiltä löytyy aina 160 senttiin saakka. Maastossa Didillä on menovaihde päällä ja mittarissa satanen, mutta siitä huolimatta se on oikein passeli maastoilukaveri.
Didi on hyvä matkustaja, kunhan se vain saadaan traileriin. Ruuan ja kavereiden kanssa lastauskin sujuu hyvin, ja sen jälkeen ongelmia ei ole. Kisapaikoilla Didi käyttäytyy kuin kotona - käyttäytyy hyvin niin kauan, kuin ratsastaja on valmiina ja
keskittynyt.
© Elowyn VRL-13412
26.09.2016, estevalmennus kotona / Tuulia T.
Ajomatka Hollannista sijaitsevalta tilaltani Saksan Hagenissa sijaitsevalle Gestüt Silbereichelle ei ollut onneksi aivan yhtä pitkä kuin edellisen kertainen ajomatkani Mulberry Poniesiin, joten olin vielä virkeä noustessani autosta Gestüt Silbereichen
pihamaalla. Ohitse kulkevalta tallintyöntekijältä sain kuulla indyn olemassa ottamassa Didi-nimistä hevosta tarhasta sisälle, missä voisi kestää hetki, sillä Didi ei ollut mikään helppo hevonen kiinniottaa tai taluttaa. Samainen tallintyöntekijä osoitti
minulle tien Didin tarhalle kerrottuani, että olin lupautunut valmentamaan paria indyn hevosta. Didin tarhalle päästessäni huomasin indyn juoksevan ruunikon tamman perässä, joka ei olisi halunnut antaa itseään kiinni. Huikkasin indylle josko hän kaipailisi
apuja ruunikon tammansa kiinni ottamisessa ja apu kelpasikin naiselle. Yhdessä saimme Didin ajettua tarhan nurkkaan, jolloin indy napsauttin riimunnarun tamman riimuun. Didi ei kuitenkaan ollut valmis antamaan periksi vaan nousi takajaloilleen, jolloin indy
läimäisi tammaa ryntäile riimunnarun päällä, minkä jälkeen tamma ei enää temppuillut. Indy kiitti minua avusta ja kertoi ettei Didin kiinniottaminen ollut läheskään yhtä hankalaa ruuan kanssa, mutta nainen oli unohtanut ottaa porkkanoita mukaan tallista,
jolloin Didikään ei halunnut antaa itseään vapaaehtoisesti kiinni. Kävellessämme takaisin tallille indy kertoi Didin olevan ensimmäinen valmennettavani ja että hän oli yrittänyt saada tamman valmiiksi ennen tuloani. Tämän kuultuani ajattelin, että mitäköhän
valmennuksesta tulisi, mikäli tamma olisi yhtä hankala ratsastettava kuin kiinniotettavakin. Onneksi indy hieman hälvensi huoliani kertomalla, että selästä käsin Didi oli hieman nöyrempi kuin maastakäsiteltäessä. Päästyämme takaisin tallille ja indyn
alkaessa laittaa tammaa valmiiksi valmennusta varten huoleni kuitenkin palasivat, sillä Didi käyttäytyi kuin pahainen kakara, mutta lopulta indy sai ruunikon tammansa valmiiksi ja lähdimme kävelemään kohti kenttää.
Kentälle päästyämme indy kipusi Didin selkään ja alkoi lämmitellä tammaa ohjeideni mukaisesti eri askellajeissa sileällä. Didi hieman testasi indyä oikomalla kulmista ja hyppimällä sivuille valmennuksen aluksi, mutta lopulta indy sai tamman keskittymään työntekoon ja unohtamaan pelleilyt, jolloin annoin kaksikolle luvan tulla veryttelyesteiksi pystyttämieni pystyesteiden yli. Huomatessaan pääsemään hyppäämään Didi oitis höristi korviaan. Lämmittelyesteitä lähestyitte päätähuimaavaa vauhtia eivätkä puomit pysyneet kannattamissaan Didin jyrätessä esteiden läpi, joten kehotin indyä tekemään voltin ja yrittämään uudestaan. Tällä kertaa kaksikko lähestyikin esteitä maltillisemmassa vauhdissa ja kaksikko pääsi esteiden yli puhtaasti vaikkakin tyylissä oli sanomisen varaa. Hypättyänne muutamaan otteeseen lämmittelyesteiden ylitse annoin kaksikon mennä hetken käyntiä uraa pitkin, sillä aikaa kun selostin tämän kertaisen tunnin tehtävän. Olit aiemmin kertonut sarjaesteiden olevan Didille hankalia, joten tänään harjoittelisimme kolmoissarjaa. Pystyttämäni kolmoissarja koostuii kahdesta okserista ja yhdestä pystyesteestä. Selitettyäni teille tehtävän ja annettuani teille lähtöluvan ohjasit Didin reippaassa laukassa kohti sarjan ensimmäistä osaa okseria, jonka yli pääsitte puhtaasti. Ajauduitte kuitenkin liian lähelle sarjaesteen toista osaa pystyestettä ja vaikka tamma hyppäsikin urhoollisesti pystyesteen ylitse pudotti se esteen ylimmän puomin. Sarjan kolmannelle osalle tulitte poissa tasapainosta, jolloin Didi kieltäytyi hyppäämästä esteen yli. Ohjeistin sinua lyhentämään tamman laukkaa jo hyvissä ajoin sarjan ensimmäistä osaa, jolloin teille ei tekisi niin tiukkaa mahtua esteiden väliin. Toinen yrityksenne oli huomattavasti parempi kuin ensimmäinen ja selvisitte esteiden yli puhtaasti. Tässä vaiheessa päätin kuitenkin vaikeuttaa tehtävää piirun verran siten että kahden ison laukka-askeleen sijasta ottaisitte väliin kolme pienempää laukka-askelta. Didi vähän nakkeli niskojaan kun sitä pyydettiin lyhentämään askeltaan entisestään, mutta selvisitte esteiden yli puhtaasti. Saitte hypätä sarjan yli vielä pari kertaa ennen kuin annoin sinulle luvan siirtää Didin ravin kautta käyntiin. Käynnissä sait vielä hetken taivutella tammaa erilaisia kiemuroita tehden kunnes annoin teille luvan kaartaa kentän keskelle pysähdyksiin.
23.09.2016, VP ratsastaa Didillä / VP
Saavuin valmennusreissuilta tuttuun Silbereicheen varhain syysaamuna muihin hommiin, sillä olin luvannut käydä läpiratsastamassa indyn yhden tamman. Talliin päästyäni tuttu tamma seisoikin jo varusteet päällä käytävällä, joten vedin kypärän päähän ja
lähdin suunnistamaan kentälle. Lähdin työstämään Didiä sillä ajatuksella, että sen on kuljettava kahden pohkeen ja ohjan välissä tyytyväisenä, eikä se saisi huojuta tapansa mukaan vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Alkuun Didi tuntui hieman
närkästyneeltä, mutta hiljalleen kuolaintuntumaa vastusteleva tamma ymmärsi, että se pääsisi huomattavasti helpommalla yhteistyötä tehdessään. Notkistavia ja kuuliaisuutta parantavia harjoituksia teettäessäni tamma alkoi hiljalleen pyöristymään
ylälinjastaan ja tuli paremmin pohkeen eteen, jolloin aina hyvien pätkien jälkeen ratsastin tamman tehtävästä kehujen saattelemana ulos kiitokseksi hyvästä työstä.