Lilydale's Gojiberry

Vähänkään jännittäessään jotain Gojin askel lyhenee ja jäykistyy, tamma pälyilee Jännittävää Asiaa silmänvalkuaiset vilkkuen sekä banaanimutkalla asian ohi kulkien, joskus pöristen ja päristen kuin rohkaistakseen itseään. Ehdottoman kammottavien asioiden ohitse tamma ei yksinään suostu, joko ihminen taluttaa tai mukana oleva toinen ratsukko menee edeltä. Siltikin banaanimutka tai jokunen sivuaskel ottaa osaa ohitustilanteeseen. Näitä jännityksen aiheita ovat esimerkiksi uusi, erilainen postilaatikko, tuulessa lepattava lippusiima / muu lepattava asia, kaadettu puu, oletettavasti marjastajan tien syrjään hylkäämä polkupyörä... Ei asioiden sovi olla väärissä paikoissa!

Tamma arvostaa pysyvyyttä vähän kaikessa; karsina- ja tarhajärjestyksessä, käsittelijöissä, aikatauluissa. Talliin saapuva tai sieltä kokonaan lähtevä hevonen tarkoittaa aina pientä järkytystä, vuodenaikojen vaihtumista pitää aina kauhistella muutama päivä... Poniparan sieluun tulee säröjä toisinaan hyvinkin pieniltä tuntuvista asioista, mutta eihän Goji herkkämielisyydelleen mitään mahda. Sääliksihän tätä reppanaa käy!
Kaikkein parhaimmalla mallilla ponin henkinen hyvinvointi on pienellä, rauhallisella tallilla, jossa niin hevoskanta kuin ihmiset pysyvät samoina, eikä arjessa tapahdu suuria muutoksia. Matkustaminen muodostaa tietenkin yhden suurenpuoleisen stressinaiheen. Goji lastautuu kyllä ongelmitta, vaikka sitä selkeästi jännittää. Tyynen rauhallinen matkaseura auttaa pahimpaan jännitykseen, vaikkei Gojista koskaan totaalityyntä reissaajaa taida tulla. Kengittäminen, klippaus ja muut sellaiset mahdolliset jännäpaikat eivät enää tammaa hetkauta, kunhan hoitajana on tuttu, luotettava ihminen. Uppo-outo kengittäjä tai klippaaja on omiaan nostamaan tamman epäluulot sekä huolen pintaan, mikä aiheuttaa pään ylös kiskomista, jalkojen nykimistä, ihmisen väistämistä ja ihan karkaamista, pahimmillaan vetopaniikkikohtauksen tyylistä hätääntynyttä tempomista.

Tutussa ympäristössä, tutun ratsastajan kanssa, Goji on näppärä ratsu. Sillä on melko lennokkaat liikkeet, se ei hivuta, palmikoi tai muutoinkaan liiku virheellisesti, koko kroppa tekee töitä ja takaosa työntää hyvin. Maastoillessa tamma näkee mörköjä vähän joka pusikossa, hypätessä taas kaikki perusjohteita ja -puomeja mielikuvituksellisempi jännittää vallan hirmuisesti. Kouluratsastus oli tästäkin syystä varsin luonteva lajivalinta.
Helppo A -tasoinen poni tekee asiat varmalla, tasaisella, jopa erinomaisella rutiinilla. Tamma reagoi nopeasti ja täsmällisesti, on äärettömän tunnollinen ja tarkka kaikessa tekemisessään sekä hirvittävän miellyttämisenhaluinen. Sekä huolissaan; tekeehän hän nyt oikein, menihän tämä näin? Uutta opeteltaessa tämä huolestuneisuus näkyy (näkyi, ei tammalle oikein enää uutta opeteta) kaikkein selkeimmin, kun taas tuttujen asioiden kanssa Goji osaa olla levollisemmin mielin.

Erityisesti suustaan tamma on herkkä, ja kova tai sahaava käsi saakin sen saman tien suunniltaan. Samaten puristava polvi, nakuttava kantapää, epäselvät tai keskenään ristiriitaiset avut... Goji reagoi joko peruuttamalla, päätään nykimällä, kiemurtelemalla tai kauhistuneimmillaan apuja pakoon juoksemalla. Rauhoittelu kestää aina tovin, Gojin kiihtynyt ei tyynny parilla käyntikierroksella ja kaulan taputtelemisella. Ponin pysyessä tyynenä ja tyytyväisenä se on älyttömän mukava, miellyttävä ratsu, parhaansa yrittävä ja ehdottoman yhteistyöhaluinen. Kisapäätä ei hirveästi löydy, sillä uudet paikat, kilpailutunnelma sekä arkirutiineista poikkeava päiväjärjestys saa ponin jännittämään läpi koko päivän.
© Lissu T.