Bromsgrove Aloha Passiana

VH15-029-0533

"Passiana"
brittiläinen ratsuponitamma 75 %
syntynyt 01.02.2015

Iso-Britannia

, 20-vuotias

tummanruunikkoEe Aa

, 146 cm

kasv. Bromsgrove Farm evm
om. Knockturn Ponies (VRL-06701)

koulupainotteinen, ko

Helppo Avt. 4

Luonnekuvaus

Tutustumisen arvoinen Passiana on ensitapaamisella varsin kipakka tamma. Tamman on aivan pakko esitellä hammaskalustoaan tai luimia tervehdykseksi. Tätä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, vaan pieni käskytys riittää ja Passiana lopettaa äkäisen olemuksensa esittämisen. Äkäiseltä vaikuttavan ponin sisimmistä paljastuu lyhyenkin tutustumisen jälkeen varsin ihana nallekarhu.

Hoitotilanteissa Passiana on hyvä pitää riimustaan kiinni, sillä tammalla on tapana olla häiriöksi hoitajalleen joko tökkimällä turvallaan, levittämällä karsinan oven ääreen jätetty harjapakki ympäri tallikäytävää, tai liikkumalla jatkuvasti karsinassaan. Välillä tuntuu että tamma olisi ikiliikkuja, joka ei millään voi asettua paikoilleen hetkeksi ja nauttia harjaushetkistä. Ei pelkoa, kyllä Passiana osaa olla paikoillaankin, kunhan hoitaja on tuttu tammalle. Uuden hoitajan kannattaakin toimia tamman kanssa päättäväisesti ja torua mahdollisien testauksien aikana. Parhaimmillaan tamma on jaksanut testata parin päivän ajan, jonka jälkeen kyllästynyt kokeilemaan hoitajaansa. Kaviot tammalta on useimmiten haasteelliset putsata, oli hoitajana kuka tahansa, sillä Passiana mielellään laittaa kaiken painon juuri sille jalalle, jonka kavio pitäisi nostaa. Varustaminen onnistuu helposti, oli kyseessä sitten suitsien laittaminen, satulointi tai loimittaminen. Erikoistilanteissa, kuten kengitys tai raspaus, tamma on aluksi hiukan levoton, mutta pienellä rauhoittelulla tamma rauhoittuu. Loppujen lopuksi tamma on varsin mukava, ja on lahjottavissa runsailla rapsutuksilla tai parilla herkulla. Taluttaessa toimii kuin unelma, oli narun toisessa päässä kuka tahansa, tamma seuraa taluttajaansa.

Passiana on selästä käsin eteenpäinpyrkivä, mutta myös kuuliainen ja omistaa jarrut tilanteessa kuin tilanteessa. Siksipä tamma sopii myös kokemattomalle ratsastajalle, kunhan ratsastaja ei ole täysin kovakätinen käsistään. Kokenut ratsastaja saa tammasta irti Helppo A -tason koulukiemuroita. Passianalla on irtonaiset ja näyttävät askellajit, joita se mielellään esittää niin kotikentällä kuin kilpailuradoilla. Tammalla on kuitenkin huonona tapana tylsistyä tai passivoitua ohjeille, jos pitkään treenataan samaa asiaa sileällä. Täten olisi hyvä treenata tamman kanssa pienissä osissa ratoja tai monipuolisesti vaihdella tehtävää. Esteiden parissa tamma on vähän sählä ja tarvitsee paljon kannustusta hyppäämiseen epävarmuudensa vuoksi. Etenkin oikean hyppykohdan hahmottaminen on tammalle vaikeaa. Passianan kanssa ei paljoakaan ratsasteta esteillä, ainoastaan mielen virkistykseksi sekä vaihteluksi maastoilun ja koulukiemuroiden ohelle. Maastossa tamma toimii rauhallisesti ja sen kanssa voi mennä joko yksin tai useamman hevoskaverin kanssa.

Kuten aikaisemmin mainittuna, tamma seuraa helposti taluttajaansa, seuraa se myös helposti hevostraileriin tai kuljetusrekkaan. Passiana on matkustamisen ajan rauhallinen, etenkin jos sille on laitettu heinäverkko turvan eteen. Usein tamma toimiikin matkustusseurana toiselle hevoselle, joka ei niin pidä kuljettamisesta tai kyseessä on nuori hevonen. Kilpailualueilla aluksi Passiana on säpäkkä ja hiukan varautunut. Rauhoittuu kuitenkin jonkin ajan kuluttua, kunhan tamman antaa olla rauhassa ja laittaa vaikka heinäverkon lähettyville. Itse kilpailutilanteissa kaiuttimista kuuluvat kuulutukset, muut hevoset tai katsomosta kuuluva hälinä ei vaikuta tamman keskittyessä suoritukseensa sekä ratsastajansa kuunteluun.
© Reprobate

Sukutaulu

i. Cranmoor Cola Kiss (144cm, ruunikko) ihastutti positiivisella asenteellaan, elämänilollaan ja rohkeudellaan jo varsalaitumella. Aikuistuminen toi järkeä päähän muttei kadottanut ponin varsamaista maailmanihastelua tai luontaista rohkeutta, vaikkei kengitys, kahiseva sadeloimi tai pihapuussa sirkuttava lintu enää viidentoista ikävuoden kohdalla herättänyt samoja tunnetiloja kuin mitä vuosikkaassa ponissa oli herättänyt. Poni pysyi kuitenkin mieleltään avoimena ja uteliaana, ja ehkä siksi ruunikko löysikin tavanomaisimmistakin treenipäivistä iloa. Kilpaileminen, tai jo muualla kuin kotona järjestetty valmennus, sai Cranmoor Cola Kissesin sydämen lepattamaan aivan eri tavalla. Esiintymistä rakastanut hurmuriponi olikin maitovarsasta lähtien itsevarma, karismaattinen esiintyjä, jolta löytyi myös kykyjä kuvitteellisen jenkkihymynsä tueksi. 100cm esteradoilla sekä helppo A -kouluradoilla kilpaillut new forest pärjäsi etenkin poneille rajatuissa luokissa, avoimissa luokissa jokin jousijalkainen puoliverinen yleensä nappasi Cranmoor Cola Kissesille korvamerkityn ykkösruusukkeen orin nenän edestä. Hyvä, tasapainoinen hyppytekniikka, todella pitkä aktiivinen käynti, tahdikas ja elastinen ravi sekä ilmava, sujuvasti rullaava laukka yhdistettynä loppumattomaan liikunnan riemuun ja yhteistyöhaluun tekivät orista paitsi miellyttävän ratsun, myös menestyneen kilpaponin. Toki osaava ratsastaja auttoi asiaa.
Rakenteeltaan ruunikko jäi tavanomaisemmaksi. Jalostusorille asetetut vaatimukset tietysti täyttyivät, näyttelyvoittaja tai isänsä kaltainen liki täydellinen new forest Cranmoor Cola Kiss ei kuitenkaan ollut. Ryhdikäs, tyypiltään ja leimoiltaan erinomainen poni kyllä, hyvät takaset mutta hajavarpaiset etuset, ilmeikäs pää ja erinomaiset lavat, vähän turhankin leveästi runkoon liittynyt muutoin hyvä kaula. Takaosa olisi saanut olla vahvempi, rungon syvyydestä kirjattiin positiivinen merkintä. Ei suurta eriparisuutta tai mitään kovin raskauttavaa, joka olisi haitannut ponin käyttöä tai terveyttä tai ahdistanut orilautakuntaa. Tammanomistajatkin tykästyivät Cranmoor Cola Kissesiin erityisesti sen luonteen vuoksi, minkä vuoksi ruunikon morsiamissa on paljon happamia, arkoja, kiukkuisia, korostetun herkkiä tai muutoin jotenkin haastavia tammoja. Cranmoor Cola Kiss onnistui siinä missä jalostusorin pitääkin; sen jälkeläiset ovat usein isäänsä parempi. Ori antoi seuraavalle sukupolvelle liikettä sekä hyppykykyä, yleensä paremman luonteen sekä tasapainoisen hyvän rakenteen - orin jälkeläisissä on paljon näyttelyvoittajia, niin new foresteissa kuin ratsuponeissa. Cranmoor Cola Kiss lopetettiin suolisto-ongelmien vuoksi sen ollessa 24-vuotias.

ii. Erittäin hyvätyyppinen, näyttävä Storm's Pepsi Cola oli tuttu näky niin näyttelyiden kuin ratsastuskilpailuidenkin voittajakehissä. 145-senttinen, mustanruunikko ori hyppäsi hyvällä tekniikalla, liikkui luonnostaan kauniissa tasapainossa vahvan takaosan tehdessä hyvin töitä, askelissa oli pituutta, sulavuutta, ilmavuutta, ei yhtään kiirettä tai kauhomista. Uransa huippuvuosina poni kilpaili avoimissa vaativa B/110cm -luokissa antaen niin muille poneille kuin hevosillekin loistovastuksen, joskin yleensä Storm's Pepsi Cola palasi kotiin ruusukkeen kanssa. Etujalkojen lievä hajavarpaisuus oli oikeastaan rakenteen suurin ongelma, muutoin poni sai vain kehuja lihaksikkaasta ylälinjasta, rungon syvyydestä, leimoistaan, vähän kaikesta. Koko komeuden kruunasi nöyrä, työteliäs luonne, rohkeutta sekä järkeä ponille oli suotu kukkuramitoin kauhottuna. Ratsastettavuutta kehuivat kaikki selässä käyneet, oman tarinansa kertoi tietysti junnuratsastajan kanssa hankitut kilpatulokset. Ei ihme, että tammanomistajat lähtivät sankoin joukoin liikkeelle Storm's Pepsi Colan ilmaantuessa jalostusmarkkinoille!
Valtaosa ruunikon jälkeläisistä on new forestejä, ratsuponejakin löytyy useampi kymmenen, samaten roduttomaksi merkittyjä risteytyksiä. Vaikka Storm's Pepsi Colasta jäikin lukuisia jalostukseen hyväksyttyjä poikia sekä palkittuja siitostammoja, yksikään ei ole aivan yhtä tyrmäävän monipuolisen täydellinen kuin ori itse. Hyvärakenteisia ja -luonteisia, käyttöön ja näyttöön soveltua terveitä poneja kyllä. Niiden rakenteessa vain on vähän muutakin huomautettavaa kuin lievä hajavarpaisuus. Terve, pitkäikäinen poniherra kuoli luonnollisen kuoleman vasta 32-vuotiaana.

ie. Hello Honey (rautias, 143cm) ei missään nimessä ollut ruma poni, hieman arkisen tavanomainen kylläkin. Näyttelykehistä se ei tuonut luokkavoittoja kotiin, ratsastuskilpailuista senkin edestä. Nuorten luokista Hello Honey napsi tasaisella menestyksellä sijoituksia niin este- kuin koululuokista, myöhemmällä iällä kilpaura painottui kouluratsastukseen avoimiin helppo A -luokkiin. Ei Hello Honey liikkujanakaan mikään poikkeusyksilö ollut, mutta toisaalta ne nuorina valtavin askelin ja viritetyin moottorein liikkuneet eivät pitkässä juoksussa kestäneet käyttöä samalla tavalla kuin tasaisempi Hello Honey, joka kilpaili pitkään useamman ratsastajan kanssa pyöräyttäen vanhoilla päivillään pari varsaakin - ensimmäisen vasta 21-vuotiaana!
Tahdikkuus sekä matkaavoittavuus leimasivat kaikkia ponin askellajeja, liikkuminen oli rennon helppoa, samaten hyppääminen, ja vaikka kaikki jäikin yleensä kouluarvosanaseiskan paikkeille pärjäsi Hello Honey tasaisuudellaan. Luonteeltaan raudikko oli kultaa; avoin, ystävällinen, rohkea sekä sopeutuvainen, aina innokkaana tekemään ja osallistumaan vähän kaikkeen. Ikinuoren tamman silmien pilke säilyi sen 28-vuotisen elämän loppuun saakka. Ja vaikka tulinkin kuvanneeksi Hello Honeytä arkisen tavanomaiseksi, oli sillä hyvätkin puolesta; ilmeikäs, viehättävä pää, hyvin liittynyt kaula sekä erinomaiset lavat eikä runkokaan ollut sen enempää liian pitkä kuin liian lyhytkään. Takaosa oli vähän pieni, etuset suppuvarpaiset ja kintereet käyrähköt, mutta luusto riittävä ja tamma itse terve. Sen varsat, kaikki kolme, perivät lähinnä emänsä upean luonteen peilaten muuten isäorejaan; perusponin kanssa perusponi, kilpaponin kanssa kilpaponi.

e. Bromsgrove Passionate tunnetaan suorastaan järisyttävän korkeatasoisista jälkeläisistään; kolme jalostukseen hyväksyttyä poikaa, viisi kantakirjatammaa, jokaisella joko kilpailu- tai jälkeläisnäyttöjä (yleensä molempia), näyttelymenestystä, vähän joka sortin tunnustusta. Tamma itse oli hieman hapan, äksykin tamma, jota kuitenkin piti paijailla mielellään typerän kuuloisen lässytyksen säestämänä. Bromsgrove Passionate oli todellinen prinsessaponi, kenties hieman hemmoteltu ja siksi kärjistetyn nurinkurinen kaikessa emältään oppimassaan kiukuttelussa. Nöyrän, yhteistyöhaluisen ja pehmeän ratsun sijaan ratsuponitamma oli kipakka, mielipiteensä herkästi ilmaiseva helikopteri, ei missään nimessä lasten tai edes joka junnun ratsu. Turhan pitkä tai kova paine suussa tiesi välitöntä pukkirodeota - jokainen tamman selkään noussut oppi ratsastamaan pehmeällä, joustavalla kädellä, mikäli moinen taito oli ennestään heikoissa kantimissa. Todella tutun ihmisen kanssa Bromsgrove Passionatesta kuoriutui melkein sylikoiramainen kainaloinen, vanhoilla päivillään tamma erehtyi osoittamaan herkempiä tunteitaan myös tarhakavereilleen alituisen kiukuttelun sijaan.
29-vuotiaaksi elänyt Bromsgrove Passionate teki kuitenkin kilpauraa koulukentillä, pääasiassa helppo A -luokissa. Sillä startattiin myös vaativa B:tä, huomattavasti sekalaisemmin tuloksin. Helppo A vaikutti mukavuusalueelta, jolla tamma työskenteli mieluiten. Hypätessä poni innostui niin paljon, ettei oikein kuunnellut jarruja tai edes kääntäviä apuja, minkä vuoksi hyppyhommat pistettiin nopealla tahdilla jäihin. Näyttelyissä Bromsgrove Passionate sen sijaan sai kiertää pitkästymiseen asti. Se ei ollut yhtä upea kuin emänsä tai tulevat jälkeläisensä ovat, mutta 147-senttinen ruunikko edusti sen verran hyvää ratsuponityyppiä, että kyllä sitä kannatti esitellä. Ryhdikäs, suurilinjainen ja jalo poni, erinomainen kaula kunhan lyhyen niskan jätti huomiotta, sopusuhtainen lihaksikas runko, turhan lyhyt lautanen mutta oivat reidet. Jaloissa olikin sitten enemmän sanomista hennosta luustosta käyrään kintereeseen ja suppuvarpaisuuteen - juuri jalkapisteet tiputtivat tamman luokkavoittajan paikalta. Jalka-asennot vaikuttivat ihmeen vähän ponin liikkumiseen, käynti oli vähän ahtaanlaista, ravi ja laukka kuitenkin väljemmät. Joustoa löytyi, samaten askelpituutta, kokoaminen sujui hyvin, lisäyksistä kirjoitettiin useampikin ylisana kouluradan arvosteluihin, minkä lisäksi tamman todettiin ponimitoistaan huolimatta "laukkaavan kuin hevonen". Ruunikon oma kilpaura ei ollut mitenkään poikkeuksellinen, periyttäjänä Bromsgrove Passionate sen sijaan loisti. Niin muuten tekee tamman jälkikasvukin.

ei. Jokseenkin syntymähapan Bright-Eyed Lunar xx, 165-senttinen ruunikko täysiveriori, kilpaili kompaktin 21 startin laukkauran, joka piti sisällään 6 voittoa sekä 6 muuta sijoitusta. Tämän jälkeen ori siirtyi kolmeksi vuodeksi Hessenin valtionsiittolan palvelukseen ennen paluutaan takaisin Brittein saarille. Saksassa Bright-Eyed Lunarilla on 53 jälkeläistä, jotain yksittäisiä varsoja Ranskassa, kaikki täysi- tai puoliverisiä. Britit käyttivät oria paljon irish sport horse-, ratsuponi- sekä part bred -jalostukseen, täysiveripuolella suosittiin orin isän muita poikia. Hieman huvittaen Bright-Eyed Lunarin täysi- ja puoliverivarsat ovat kilpailleet este- ja koulukentillä, ponivarsat taas kouluradoilla. Ori toi jälkeläisiinsä jaloutta sekä ryhtiä, yleensä hienon laukan ja kompaktin, syvän rungon, mutta usein myös hentoluiset jalat joista löytyi matalia polvia, käyrää kinnertä sun muuta vähemmän toivottua asentoavikaa. Jälkikasvu on kuitenkin ollut tervettä, kestävää käyttöhevosta, ja etenkin Bright-Eyed Lunarin tytärten jälkikasvu on parantanut myös kinttuosastoa.
Ori itse oli ryhdikäs, kompakti täysiverinen, valitettavan lyhyt niska muutoin mainion kaulan ristinä. Erinomaiset lavat, hieno takaosa, lihaksikas syvä runko ja sitten ne kintut. Hento luusto, supistuneet etusääret, matalat polvet, vähän sitä sun tätä, joskin mikään ei orin käytössä näkynyt. Laukkauransa jälkeen se ei siirtynyt toiseen lajiin, vaikka sillä englantilaislajeja treenin ja mielen virkistyksen vuoksi treenattiinkin. Orin suuri laukka aiheutti välillä hankaluuksia sarjaesteillä, kokoaminen taas kävi yllättävänkin helposti ja Bright-Eyed Lunarilta löytyi varsin komea koottu ravi. 25-vuotiaana hammasvikojen vuoksi lopetettu täysiverinen oli hapan, omissa oloissaan viihtyvä yrmy, joka teki kyllä töitä muttei ollut erityisen nöyrä tai mukautuvainen persoona. Ennemmin se sieti ja suostui kuin piti ja teki yhteistyötä.

ee. Cwmdare Pryderillä oli mielipide vähän kaikkeen. Rautiaanpäistärikkö welshtamma oli 135 senttimetriä uteliaisuutta sekä sieraimiin vedettyjä herneitä kiedottuna huonosti peiteltyyn hellyydenkipeyteen. Tamma muistutti hieman uhmaikäistä lasta, joka polki jalkaa kiukustuessaan totaalisen typeristä pikkujutuista haluten seuraavassa hetkessä silityksiä sekä vakuutteluja siitä, kuinka kaikki oli hyvin. Joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy, paitsi Cwmdare Pryderi, joka vaati herkkuja sekä rapsutuksia. Oikukkaan tamman kilpaurakin oli yhtä ylä- ja alamäkeä, eikä ponia kovin monissa kisoissa nähtykään. Näyttelykehistä welsh sen sijaan haki luokkavoittoja, palkintonauhoja, pokaaleita sun muita tunnustuksia toisensa perään häviten ani harvoin (ja silloinkin pitkälti raviliikkeiden esittämättömyyden vuoksi). "Brittein kaunein poni", vähän joka julisteeseen ja printtimediaan kuvattu kaunokainen, jossa oli ryhtiä, tyyliä ja säihkettä kauniista päästä erinomaisiin jalka-asentoihin, eikä siitä välistäkään löytynyt juuri kuin kehuttavaa. No, runko oli pitkähkö kuten tammoilla tuppaa olemaan, mutta muutoin tammaa vain kehuttiin monin sanakääntein kera ennätyskorkeiden rakennepisteiden. Liikkeistäkin tuli kehuja, ja olihan tammalla askelpituutta, tahtia, schwungia ja mitä vielä joka askellajissaan.
27-vuotiaaksi eläneestä tammasta jäi 11 jälkeläistä, valtaosa B-sektion welshejä sekä jokunen täysiveriorin kanssa aikaansaatu part bred. Cwmdare Pryderin varsat ovat poikkeuksetta tyylikkäitä poneja, jotka vikoineenkin miellyttävät ihmissilmää. Luonnepuolelta löytyy jos jonkinlaista variaatiota, liikkeiltään jälkeläiset taas ovat yhtenäisen korkealaatuinen porukka. Hyppylahjoja suurimmalla osalla ei ole sitten ollenkaan, koulupuolella menestystä on kertynyt enemmän. Welshpiireissä etenkin Cwmdare Pryderin suora emälinja on erittäin arvostettu (nuoremman polven tammat ovat alkaneet jälleen putsata näyttelyiden palkintopöytiä).
© Lissu T., kiitos!

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Päiväkirja