Fairfield Unicornia

VH15-029-0532

"Unicornia"
brittiläinen ratsuponitamma 50 %
syntynyt 01.02.2015

Iso-Britannia

, 25-vuotias

ruunikonkimoEe Aa Gg

, 147 cm

kasv. Stud Fairfield evm
om. indy VRL-06701

koulupainotteinen, ko

Vaativa Bvt. 5

Luonnekuvaus

Puhtaan valkeaksi kimoutunut, olemukseltaan elegantti kouluponi kuulostaa tajuttoman hyvältä. Todellisuudessa valkoinen peitinkarva on aivan yhtä armoton ja arka kuin se valkea vaate tai muu tekstiili; joka ikinen tahra näkyy, ja niitä tahroja muuten tulee. Unicornia ei edes makoile asiakseen lantakasoissa, loiki kuralammikoissa tai hinkkaa poskiaan vastaleikattuun nurmeen, tamma on ennemminkin vähän hienohelmainen, säänarka tapaus, joka ei varmasti likaa itseään tarkoituksella.

Sade (vesi, lumi, räntä, aivan sama) antaa syyn pysytellä sisätiloissa, ainakin Unicornian mielestä. Vaikka sen pukisi millaiseen säänkestävään loimeen ja tarhasta löytyisi katos, tamma haluaa saman tien sisälle ensimmäisten pisaroiden osuessa siihen. Kova tuuli taas hermostuttaa kimoa siinä määrin, että rento kävely joutuu väistymään nykivän, kiirehtivän steppiravin sekä satunnaisten syöksypyrähdysten tieltä. Kehnossa säässä treenaaminen (ulkona, maneesissa kaikki on hyvin ja kaunista) aiheuttaa tietenkin suurta inhoa sekä vastenmielisyyttä, hyiyäk. Mites muiden ratsuponien säänkestävyys, onko se samanlainen vitsi kuin Unicornialla?
Kaikki puunaus sen sijaan miellyttää Unicorniaa. Se rakastaa ihan kaikkea harjauksesta klippaukseen, jouhien letityksestä korva- ja vuohiskarvojen saksitrimmaukseen. Usko pois, sen näkee ponin ilmeestä. Sadevastaisuudestaan huolimatta Unicornia pitää myös pesupaikasta, kunnon shampoopesuista sekä kurajalkojensa puhdistuksesta. Toki kyllähän suihkulla ja vesisateella on vissi ero, tammalla saattaa olla jokin logiikka tässä asiassa. Kengitykseen sekä raspaukseen Unicornia suhtautuu rauhallisen järkevästi, sen sijaan lämmön mittaamista poni inhoaa. Kuljetussuojat jalassaan tamma kävelee kuin mikäkin malli designerkoroissa, mikä on mielestäni vielä hauskemman näköistä kuin se tavanomaisempi vähän kauhova "mitkä mulla on jalassa?!" -kävely.

Unicornia ei työskentele amatöörien kanssa, eikä myöskään ole erityisen ymmärtäväinen ratsastajan virheitä kohtaan. Erityisesti kova käsi, turha paine suussa, saa kimon heittämään design-pyyhkeensä kehään välittömästi. Hyvillekin ratsastajille Unicornia lämpenee hyvin hitaasti, eivätkä satunnaisesti selässä käyvät yleensä saa ponista "irti" oikein mitään.
Tutunkaan ratsastajan kanssa komeat ravilisäykset, näyttävät sulkutaivutukset tai edes tasaiset pysähdykset eivät ole itsestäänselvyyksiä. Herkkänä kukkasena sekä ammattimaisena diivana Unicornia katsoo oikeudekseen työskennellä täysin omilla ehdoillaan. Mikäli ratsastajan suunnittelema koreografia ei miellytä, tamma kehittelee omansa tai lopettaa touhun siihen paikkaan. Onneksi Unicornian turhautumisen huomaa hyvissä ajoin, joten seuraavaan tehtävään ehtii kyllä siirtyä ennen hernepellon eksymistä ponin sieviin sieraimiin.

Vaativa B -tasoinen kimo liikkuu erittäin hyvin, pitkin, matkaavoittavin, irtonaisin ja tahdikkain liikkein jokaisessa askellajissa. Hyvien liikkeiden seurana on yhtäläisen hyvä ryhti sekä kokoamiskykyä. Unicornia huokuu eleganssia ja glamouria olemuksesta ulkonäköönsä sekä tapaansa liikkua. Siis silloin, kun kaikki menee hyvin ja ratsastaja miellyttää tammaa. Useat peräkkäiset toistot saavat Unicornian turhautumaan, aivan kuin HÄNEN tekemisissään olisi muka jotakin korjattavaa ja jos onkin, kyse on teknisestä viasta, kamera vääristää ja lehdistö on puolueellista!
Kuun, tähtien sekä vasemman takasen vuohiskarvojen ollessa kohdillaan Unicornian kanssa työskentely on oikeasti mukavaa. Tamma on herkkä, tarkka, nopea ja sopivan energinen, hyvin viehättävä esiintyjä sekä itsevarma työkaveri. Ego on kyllä iso eivätkä yhteistyötaidot aina ole sieltä parhaasta päästä, vaan sitä se meinaa olla diivojen kanssa; he sanelevat säännöt.

Trailerikyyti ei kelpaa, rekka sen olla pitää! Unicornian kyllä saa vähän väkisin myös trailerin kyytiin, joskin silloin perin juurin sydämistynyt tamma katsoo oikeudekseen vinkua, potkia, kuopia ja muutoinkin mekastaa koko matkan samalla, kun lattian kumimatto menee vähän grungemman puoleiseen reikämuotiin. Rekan kyydissä Unicorniasta ei kuulu pihahdustakaan, ellei sen kanssa matkusta joku toinen yhtä suuriegoinen persoona, jolloin totta kai käynnissä on vinkuhuutokissatappelu väliseinien yli käytynä.
Niin paljon kuin kimo esiintymisestä nauttiikin, kaikki voi mennä pieleen niin, että tamma peruu koko esiintymisensä. Silkkihansikaskohtelu on tietenkin paikoillaan, käsihevosalueella tai verkassa muiden ei tarvitse tulla turhan lähelle, ratsastajan ei parane tehdä yhtään virhettä... Unicornia on omanlaisensa perfektionisti, ja on sinun vikasi, jos et saanut diivan esiintymisehtojen muistilistaa.
© Lissu T.

Sukutaulu

Isä Jack of Hearts xx syntyi Englannissa kenttäratsastajan tallille. Ruunikonkimon täysiveriorin ratsun uran alku oli hankala, kun ensimmäinen ratsastuskerta päättyi ratsastajan sairaalareissuun. Jack olikin varsana ja nuorena epävarma ja säikkyi paljon erilaisia asioita. Onnettomuuden johdosta ratsukoulutus laitettiin puolen vuoden tauolle, ja myöhemmin oriista tuli ihan kelpo ratsu. Koulu- ja kenttäkilpailuissakin pyörähdettiin useamman kerran. Jack eli elämänsä terveenä ja sai muutaman jälkeläisen, mutta kuoli lopulta 21-vuotiaana ähkyyn. Säkäkorkeutta oriilla oli 163 cm.

Isänisä Ace of Hearts xx oli 164-senttinen entinen laukkuri, joka siirtyi 10-vuotiaana jalostusoriiksi onnettomuuden vuoksi. Ratsastus ei kokonaan loppunut, vaan ori kilpaili Vaativa A -tasolla koulua vaihtelevalla menestyksellä. Ruunikonkimolla oriilla oli laukkahevoseksi yllättävän laadukas ravi, joka periytyi myös jälkeläisille. Huono onni ei näyttänyt kuitenkaan jättävän oria rauhaan, koska vain 16-vuotiaana se jouduttiin lopettamaan kuljetusonnettomuuden myötä.

Isänemä Dakota xx oli tummanruunikko 161 cm korkea tamma. Dakota eli lähes koko elämänsä samalla omistajalla - tamma oli luonteeltaan kultainen ja kenttäratsuna erinomainen. Kilpailuista eläköidyttyään tamma jäi omistajalleen maastohumppailuun ja siitoskäyttöön. Siitostammana Dakota ei kuitenkaan kovasti meritöitynyt, sillä se loi varsansa useammin kuin pari kertaa. Kaksi tervettä varsaa se kuitenkin toi tähän maailmaan, ensimmäinen niistä Jack of Hearts.

Emä Twist van Keenashaw on hollantilainen newforestinponitamma. Twist on väriltään kaunis maksanrautias ja säkäkorkeudeltaan 140-senttinen. Twist syntyi Alankomaissa Stal Keenashawiin kasvattajalle, jonka nk. päärotu on ratsuponi, mutta varsoja syntyy välillä myös muista roduista. Yleensä nämä "väärän" rotuiset kasvatit ovat olleet tilausvarsoja, joilla on siis jo ostaja jo ennen syntymää. Twist on tällainen tapaus. Tarina on kuitenkin siinä mielessä traaginen, että Twistin ostaja ehti kuolla ennen varsan syntymää, joten sille piti etsiä uusi ostaja. Sellainen löytyi sitten Englannista, ja poni rahdattiin laivalla uuteen sateiseen kotimaahansa. Twist on luonteeltaan mainio ja sillä on upeat korkean tason kouluponin liikkeet. Twistin kilpailu-uraa ovat kuitenkin varjostaneet useat loukkaantumiset, ja lopulta omistaja siirsikin tamman vain jalostuskäyttöön.

Emänisä Alberton Drago on peribrittiläistä jalostustyötä – suvusta löytyy useita nimekkäitä poneja pitkän linjan kasvattajilta. Drago itse eli suurimman osan elämästään synnyinmaassaan, mutta 15-vuotiaana se myytiin Alankomaihin siitoskäyttöön. Komea sysirautias ori kävi myös muutamissa koulu- ja estekilpailuissa pyörähtämässä, mutta ei niittänyt suuremmin menestystä. Luonteeltaan Dragon kerrotaan olleen hieman hermostunut ja orimainen, mutta kuitenkin ihan sellainen "perus OK", mitä ikinä se nyt tarkoittaakaan. Säkäkorkeutta tällä new forest -orilla oli 144 cm.

Emänemä Fion van Keenashaw oli myös tämän aiemmin mainitun hollantilaisen kasvattajan, Stal Keenashawin, käsialaa. Rodustaan (newforestinponi) huolimatta Fion jäi asumaan ratsuponikasvattajansa luokse, koska siinä nähtiin paljon potentiaalia rp-jalostukseen. Fion ei ulkonäöltään ollut ihan tyypillinen nyffi, vaan enemmän kevyttä sporttimallia. Liikkeet olivat myös tammalla hieman liioitellummat kuin tavan nyffillä, minkä takia se ei saanutkaan hyviä pisteitä kotimaansa newforestiponikantakirjassa. Tästä huolimatta Fion on osoittautunut hyväksi siitostammaksi – sen jälkeläiset ovat pärjänneet koulu-, este- ja kenttäkilpailuissa erinomaisesti ja kaksi varsoista on hyväksytty myös kantakirjaan. Surullista kyllä, Fion menehtyi tapaturmaisesti 18-vuotiaana kuljetusonnettomuudessa.

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Päiväkirja