Glenwood Hywel

Hapsu-parka yrittää kovasti olla urhea, vaan minkäs teet jos rohkeutta jaettiin kauhan sijaan teelusikalla. Älykkäänä ponina Hapsu yleensä ymmärtää, ettei maastoreitin varrella pelonväristyksiä aiheuttava, puuhun sidottu huivi käy kimppuun yhtään sen enempää kuin klippauskonekaan, mutta silti kumpikin hirvittää Hapsua vallan kamalasti. Lepattava huivi saa orin varmasti kääntymään kannoillaan ja palaamaan tulosuuntaan, tai ainakin se säpsyy, kulkee kyljet mutkalla puhisten ja pöristen ihme steppiaskelin mokoman kauhistuksen ohitse. Rohkeuden puute onkin suurin raudikon kuuliaisuutta syödä seikka. Kilttihän tämä on, hyvällä tavalla herkkä, sellaisen jonka saa hyvin verryteltynä reagoimaan pienen pieniin apuihin. Kunhan mikään ei pelota Hapsua.

Arjesta löytyy paljon ihmeellisiä, jännittäviä, pelottaviakin asioita. Ei Hapsu kaikkea säiky, sillä on ikää, kokemusta ja kuten todettua, älyä, joten se todellakin tietää ettei pesupaikka syö sitä, kahiseva loimi on aivan yhtä vaaraton kuin kahisematon ja suihkepullokin on ystävä, ainakin se kammottavan hajuinen ötökkämyrkky. Silti moni asia vähän arveluttaa raudikkoa saaden sen jännittymään, nykimään päätään, väistämään. Ainahan hevosten kanssa tulee olla rauhallinen, johdonmukainen ja reilu, Hapsun kanssa tämä oikein korostuu. Kannattaa jutustella ponille, ehkä vähän lässyttääkin, rapsutella sen kaulaa ja säkää, tarjota ehkä turhankin avokätisesti herkkuja. Pieni lahjonta ei koskaan tee pahaa! Tutun luottoihmisen kanssa klippaukset sun muut potentiaaliset jännyydet sujuvat isommitta välikohtauksitta.
Etenkin tuulisella säällä Hapsukin meinaa lähteä lentoon. Kaikki ohitse, tai mikä pahempaa, päin lentävä aiheuttaa raudikossa välittömän pakoreaktion, moni muu asia taas pysähtymisiä, sivuaskelia ja -hyppyjä, karusellimäistä taluttajan ympärillä pyörimistä... Varomattomalta taluttajalta poni karkaa varsin helposti. Hapsu tosin pinkoo aina omaan karsinaansa turvaan.

Menestyksekkään esteponin uran suurimman kompastuskiven roolin täyttivät erikoiset johteet, uran alkuvaiheessa siis kaikki paitsi perusjohteet ilman minkään sortin koristuksia. Oli se ensimmäinen muurikin, samaten jämämaaleilla vähän psykedeelisen kuosin saanut lankku, Hapsulle melkoinen itsetutkiskelun paikka. Jälleen kerran Hapsu tietää pääsevänsä esteiden yli vaikka takaperin, erityisesti jos saa käydä tutustumassa esteisiin kaikessa rauhassa. Silti orin makuun turhan jännittävät johteet sekä riemunkirjavankukertavat puomit saavat orin silmänvalkuaiset vilkkumaan ja vauhdin joko kiihtyvän tai hiipuvan ennen estettä. Niin tai näin, kyllä Hapsu yli menee (nykyään, aikanaan poni juoksi monenkin esteen ohitse), se vain saattaa tehdä liioitellun jättiloikan jonka aikana se vielä vääntää itsensä ihme mutkalle katsoakseen allensa jäävää estettä. Sellaisten koikkaloikkien jälkeen on paha selitellä, kuinka orin hyppytekniikka on oikeasti likimain moitteeton.
Hieman huvittaen Hapsun työskentelyaskellaji, laukka, on sen heikoin, ravi taas paras. Eikä tämä ole erityisen ketteräkään, käännökset jäävät helposti laatikkomaisiksi ja Hapsu kaipaakin paitsi huolellisen aukijumppaamisen, myös tarpeeksi tilaa käännöksille. Nopea, lyhyt lähestyminen esteelle ei haittaa (ellei este ole semmoinen hirvitys), tiukkoja kurveja vain ei kannata kokeilla kun poniparka ei niihin taivu vaikka kuinka kovasti yrittääkin ratsastajaansa miellyttääkseen. Muutoinkin Hapsu aina pyrkii paitsi tekemään parhaansa, myös tekemään yhteistä suoritusta. Mikäli ratsastaja matkustaa, ori kyllä tekee päätökset itsenäisesti ja yleensä vieläpä onnistuneesti.

Matkustaminen voi olla jännittävää, tosin siihen auttaa rauhallinen matkaseura, jonka rento heinänmussutus saa Hapsunkin toteamaan, ettei tässä hätää ole. Kilpaileminen taas ei todellakaan jännitä, ramppikuumesta tai yleisökammosta Hapsu ei onneksi kärsi. Kuitenkin varikkoalueen liuhuvat lippusiimat ja kisajärjestäjän valitsemat karnevaalijohteet (= aivan tavalliset sponsorijohteet sun muut) saavat Hapsun polvet tutisemaan, joten ratsastaja saa tosissaan valaa itseluottamusta vähemmän rohkeaan ratsuunsa.
© Lissu T., kiitos!

t. Laoise Lind (* 12.3.2022, e. Pikkupellon Livia) - KTK-II
o. Maldwyn Hedd (* 19.2.2023, e. Rhedyn Talaith) - KTK-III
o. Ellesmore Idwal Iwrch (* 31.3.2023, e. Ellesmore Issabella)
t. Rhedyn Eärwen (* 6.10.2023, e. Rhedyn Dawnsiwr Meillion) - KTK-III, VWY-III, EV-II
t. Blumenfelds Honeybee (* 6.1.2024, e. Cloudfield Honeydew)

Laatuarvostelussa, 30.11.2023 ✎ omistaja
Hapsulla oli tänään jännittävä päivä, sillä orin ilmoittanut oriin (ja muutaman sen kaverin) ERJ:n laatuarvosteluun. Hapsuhan on ollut käytännössä laatisvalmis jo pidempään, mutta minä en vain ole saanut aikaiseksi ilmoittaa oria. No nyt vihdoin ilmoitin, enkä oikeastaan jännittänyt, saako ori kotiintuomisiksi palkintoa vai ei. Hapsu käyttäytyi hienosti tilaisuudessa ja sai kokonaispisteiksi 96,5 pistettä, jotka oikeuttivat toiseen palkintoon. Hieno Hapsu! Katsotaan, kävisikö ori vielä welshien laatuarvostelussa, vai onko tässä jo tarpeeksi palkintoja.

Muutto Suomeen, 30.12.2021 ✎ omistaja
Tänään on ollut jännittävä päivä: perustin vähän aikaa sitten nimittäin welsheilleni oman tallin Suomeen! Tämä tarkoittaa sitä, että muutamat B-sektion ponini muuttavat nyt Skotlannista ratsuponien joukosta ihan omalle tontilleen. Mukaan tulee Hapsun lisäksi mm. Arttu, Romppu, Opri, Feli ja Wilona. Hapsu onkin seilannut ympäri Eurooppaa jo aika paljon – kasvattajaltaan Walesistä Suomeen, sieltä Skotlantiin ja nyt takaisin Suomeen. Eiköhän nyt ole jo aika Hapsunkin asettua aloilleen. Täältä ei tarvitse enää rautiaan oripojan lähteä minnekään.