Hawnllyn Lord

VH22-024-0156

• "Lorppa"
• s. 01.07.2022 (17 v), Iso-Britannia

• welsh mountain (sek. A), ori
• 114 cm, mustanpäistärikönkimo Ee/aa/Rr/Gg
• koulupainotteinen, ko He A / re 60 cm

• maahantuonut elen
• omistaa Rhedyn Welsh (VRL-06701)

• Ch
• KTK-II
• KRJ-II

Tausta

Muun muassa Tirion Welsh Poniesista tunnettu welshkasvattaja elen mainosti maahantuontipalveluitaan iki-ihanalla (ja vähän petollisellakin, ainakin shoppailuaddiktille) Keskusta-foorumilla. Minä olin pari päivää sitten voivotellut ystävättärelleni, että pitäisi taas tehdä poninhakureissu Britteinsaarille, mutta kotonakin piisaisi ihan tarpeeksi kiirettä. Nappasin siis välittömästi elenin syöttiin ja pyysin häntä tuomaan minulle kaksi sektion A ponia, orin ja tamman. Ja ne ponithan tuotiin ihan kotiovelle asti – Hawnllyn Lord ja Adwick Dolly. Ponit matkustivat hyvin, vaikka sää ei matkan aikaan ollutkaan ihan paras mahdollinen. Komean kimon Lordin lempinimeksi muotoutui sitten täällä Suomessa jostain syystä Lorppa. Lorppa on meille aivan täydellinen lisä, ja tulee varmasti sopeutumaan joukkoon hyvin.

Luonne

Lorppa on Kouluponi isolla K:lla. Vaikka se yltää lyhyine jalkoineen vain 114 senttiin sään kohdalta, sen sisällä asuu GP-ratoja suorittava korskea espanjalaisori. Harmi vain, että Lorpan vartalolla ei ihan niihin GP-liikkeisiin taivuta, mutta yrityksen puutteesta ei oria voi ainakaan syyttää. Taso on jäänyt hieman maltillisemmin helppo A -tasolle, mikä toki näin pienelle ponille on mahtava saavutus. Myös vapaa-ajallaan tarhassa ja laitumella Lorppa esittelee liikkeitään pullistellessaan jokaiselle näkökenttäänsä osuvalle tammalle, ja välillä myös toisen sukupuolen edustajille.

Hoitaessa Lorppaa saa olla tarkkana. Lorppa on oppinut riisumaan riimunsa pakittamalla juuri oikealla tavalla niin, että riimu tippuu näppärästi korvien takaa pois päästä. Sen takia se hoidetaan usein karsinassa ovi kiinni, jos ei aivan varmasti pysty tarkkailemaan orin toimintaa joka sekunti. Muuten hoitamisessa ei ole mitään ongelmia, satulointi, suitsitus, loimitus jne. menevät ihan normaalisti ilman mitään ihmeellistä. Taluttaessa saapi kuitenkin taas pitää silmät ja korvat höröllä, koska jos ei itse pidä, niin Lorppa kyllä pitää. Muut ponit pitää kiertää turvallisen etäisyyden päästä, koska oripoika alkaa hyppimään ja pomppimaan erityisesti tammoja nähdessään.

Ratsuna Lorppa on oikeastaan aika ihana. Melkein täydellinen. Se rakastaa esiintymistä ja haluaa myös toteuttaa aina ratsastajan pyynnöt parhaansa mukaan. Vaikka askeleet ovat pienet, ne ovat todella pehmeät ja ilmavat. Lorppa on pehmeä suusta ja kyljistä ja toimii siis hyvin huomaamattomilla avuilla. Toki koska Lorppa on ori, on sille hieman vaikeaa löytää tarpeeksi osaavaa, mutta pienikokoista ratsastajaa. Oikean ratsastajan kanssa Lorppa on päässyt kilpailemaankin ja menestynyt ihan hyvin siroja ja pitkäjalkaisia ratsuponeja vastaan. Voittoja ei kuitenkaan ole mitenkään ropissut, mutta ei ilmankaan ruusukkeita ole jääty. Kisamatkat ovat orin kanssa hieman stressaavia, koska Lorppa alkaa itse huutamaan muille poneille huolestuneena ja tammojen läheisyydessä saattaa alkaa machoilemaan.

Sukutaulu

Isä Celfach Louis on mustankimo 115 cm korkea welsh mountain -poniori. Louis on melko maineikkaan Celfach-siittolan kasvatti, joka ei aluksi ollut myynnissä ollenkaan. Kasvattaja näki orissa sen verran potentiaalia, että halusi pitää sen itsellään. Louis kävi varsa-arvosteluissa ja niittikin niissä menestystä sen verran, että myös muutama muu ponikasvattaja kiinnitti huomionsa oriin. Orin kasvettua viisivuotiaaksi kasvattaja oli kuitenkin pakkomyyntien edessä tilanpuutteen vuoksi, ja Louis matkasi Hawnllyn-siittolaan. Sen jälkeen se on käynyt nuorten ponien laatuarvostelussa sijoittuen ikäluokkansa toiseksi sekä rotunäyttelyissä hyvällä menestyksellä. Kotonaan se on toiminut siitosorina vasta vähän aikaa, ja meidän Lorppa onkin sen ensimmäisen kesän varsoja. Lorpan perusteella voisi sanoa hyvien ominaisuuksien periytyneen; luonne on hyvä eikä rakenteessakaan ole moittimista.

Isänisä Myrrmoor Lloyd oli rautiaankimo 119-senttinen welsh mountain -ori. Lloyd oli elinaikanaan jostain syystä epäsuosittu siitosorina, vaikka siinä ei ollut mitään mainittavaa vikaa. Lloyd oli oikeastaan aika tasaisen varma poni kaikilla tavoilla – rakenne ok, ei mitenkään upea, liikkeet korrektit mutta eivät näyttävät, ja luonne sellainen aika perus poniorin luonne. Ehkä se ei vain sitten jäänyt tammanomistajien mieliin. Olisi pitänyt, sillä Lloydin suku on harvinainen verrattuna muihin jalostusoreihin ja siinä mielessä erinomaista jalostusmateriaalia. Lloyd sai elonsa aikana vain 5 varsaa, mutta onneksi viisas omistaja otti siltä pakastesiementä talteen. Lorpan isä Celfach Louis onkin syntynyt näistä pakastesiemenistä. Lloyd itse menehtyi 25-vuotiaana vanhuuteen.

Isänemä Celfach Minty on syötävän suloinen, musta welsh mountain -tamma. Säkäkorkeutta sillä on 113 cm. Mintyä ei ole ratsukoulutettu, mutta se on opetettu ajolle jo nuorena. Tamma on kierrellyt omistajansa kanssa ahkerasti poninäyttelyitä ja valjakkoajokisoja keskinkertaisella menestyksellä. Luonteeltaan Minty on lempeä ja tasainen ja on jättänyt tätä ominaisuutta myös varsoilleen. Kilpailuja paremmin tamma onkin menestynyt siitostammana: varsoja on tähän asti neljä, joista jokainen on palkittu näyttelyissä vähintään II-palkinnolla. Minty on myös näyttänyt nauttivan mammana elämisestä ja hoitaa varsojaan huolellisesti. Toisinaan turhankin huolellisesti, sillä sen on tavattu alkavan hoitaa muiden lauman tammojen varsoja jopa mustasukkaisen tarkasti.

Emä Hawnllyn Jam oli kaunis, mustanpäistärikkö welsh mountain -tamma. Jam eli pelkästään näyttely- ja siitosponina, eikä sitä opetettu satulan alle tai kärryjen eteen koskaan. Se oli kuitenkin erinomaisen kiltti käsiteltävä ja toimi hyvin myös lasten kanssa. 117-senttinen Jam ehti saada meidän Lorppamme lisäksi kaksi muuta varsaa ennen kuin se piti lopettaa vaikean kaviokuumeen takia. Kasvattajalle Jamin kuolema oli suuri menetys, sillä tamman luonne oli kultaa ja jokainen varsoista on perinyt Jamin hyvän luonteen sekä kauniin ulkomuodon.

Emänisä Delycoch Brenin oli suosittu jalostusori. Suurikokoinen, ruunikko, 120-senttinen Brenin syntyi Walesissä yhdistelmästä, josta oli jo aiemmin tehty varsa, joka kuitenkin menehtyi nuorena. Läsipäinen Brenin kuitenkin eli terveenä ihan 23-vuotiaaksi asti, jolloin se lopetettiin hammasvaivojen takia. Breninin kerrottiin olevan luonteeltaan melko temperamenttinen, mutta rohkea. Ratsastuskilpailuihin orista ei ollut, koska sille ei löytynyt tarpeeksi osaavaa mutta pienikokoista ratsastajaa, joten se oli enemmän jalostusorina kotitilallaan. Brenin myös kertoman mukaan stressasi matkustamista. Orilla oli kuitenkin hyvä sukutaulu sekä täyden kympin liikkeet, mitkä tekivät siitä monen tammanomistajan ykkösvalinnan isäoriksi.

Emänemä Hawnllyn Strawberryltä Lorppa näyttää perineen sitten ne kouluponin lahjat. Rautiaanpäistärikkö Strawberry oli nimittäin aikansa ihme, kun pikkuruinen 115-senttinen tamma suoritti hyväksytysti jopa helpon A:n tasoisia ratoja kisoissa. Toki sillä oli apunaan todella osaava ratsastaja, joka myös koulutti tamman tälle tasolle. Strawberryllä oli loistava, avoin ja herkkä luonne, mikä auttoi koulutusessa. Tamma osasi myös muutamia hauskoja temppuja maastakäsin ja se rakastikin kaikenlaista ihmisen kanssa touhuamista. Siitoskäyttöön Strawberry siirtyi vasta myöhemmällä iällä ja sai kolme varsaa. Tamman hyvän lihaskunnon ja hampaiden terveyden ansiosta se eli jopa 28-vuotiaaksi asti, jolloin se nukkui yhtenä yönä rauhallisesti pois.

Jälkeläiset

o. Rhedyn Sir Maelor (* 7.3.2023, e. Fernlea Rhos Mair) - KTK-II
o. Rhedyn Cardinal (* 1.10.2023, e. Adwick Dolly)
t. Maldwyn Briallen (* 20.4.2024, e. Penprysg Briallu) - KTK-III
t. Fairburn Lady Pastel (* 29.5.2024, e. Lakeshard Pastel Kisses)

Kilpailutulokset

Päiväkirja

Kuulumisia, 2.2.2024 ✎ omistaja
Pitkästä aikaa kirjoitellaan tähänkin päiväkirjaan. Komealle Lorpalle kuuluu hyvää. Sillä alkaa jo ikää olemaan, ja iän myötä ori on alkanut kasvattaa entistä paksumman talvikarvan. Tällä hetkellä Lorppa näyttääkin enemmän massiiviselta pumpulipallolta kuin ponilta. Tämän ja edellisen päiväkirjakirjoituksen välissä on ehtinyt tapahtua: orivarsa Rhedyn Sir Maelor eli "Morris", joka jäi kotiin, Champion-näyttelyarvonimi, ja viime vuoden lopulla toinen orivarsa Rhedyn Cardinal, joka myytiin Italiaan Scuderia Sierraan. Lorpalla on edessä vielä ainakin KRJ-laatuarvostelu, todennäköisesti myös VWY:n laatuarvostelu, ja jos näyttelytuomarit suovat, myös muotovalion arvonimi. Että sellaista tällä kertaa! Toivottavasti Cardinal-varsalla on Italiassa hieman lämpimämmät oltavat, kuin täällä jään ja pakkasen keskellä. Ensi kertaan!

Kantakirjaus, 20.2.2023 ✎ omistaja
Lorppa sai viime marraskuussa kantakirjakelpoisuuden, ja viimein tänään koitti sen aika kokeilla pääsyä kirjoihin. Olin ilmoittanut Lorpan ja pari muuta ponia ponikantakirjan tilaisuuteen ja toivoin tietysti, että kaikki hyväksyttäisiin. Tilaisuutta edeltävänä iltana puunasin Lorpan lähestulkoon häikäisevän valkoiseksi - normaalioloissa ori kun on enemmän harmaan puoleinen tarhan mutakylpyjen ansiosta. Lorppa esiintyi edukseen ja käyttäytyi kuin enkeli, ja sai pisteitä 18:sta 20:een. Lopullinen tulos 75 pistettä ja II palkinto, hyvä Lorppa!