Fernlea Rhos Mair

VH22-024-0003

• "Mary"
• s. 01.01.2022 (20 v), Iso-Britannia

• welsh mountain (sek. A), tamma
• 115 cm, voikonkimo ee/Aa/nCr/Gg
• koulu- ja estepainotteinen, ko He B / re 60 cm

• kasvattanut Fernlea Stud (EVM)
• omistaa Rhedyn Welsh (VRL-06701)

• (Ch)
• KTK-II
• KRJ-II, ERJ-II
• VWY-II, VWY-C

Luonne

Mikäli Mary olisi nykypäivän peruskoulua käyvä ihmislapsi, sen Wilma-merkinnät olisivat perin latistavaa luettavaa. Päivä toisensa perään opettaja kertoisi Maryn unohtaneen jotain, ajautuneen sanaharkkaan tai ihan tappeluun toisen oppilaan kanssa, häirinneen opetusta tuolilla keikkuen ja muuta elämää pitäen. Lähinnä liikuntapäivinä ja liikuntatunneista tulisi kehuja. Ponihan tämä on eikä ihmislapsi, kertomuksesta vain saanee vähän esimakua siitä, minkä sortin poni welsh onkaan.

Virtaa tässä mountissa riittää kahdelle ellei kolmellekin ponille. Vapaapäivät eivät sovi Marylle ollenkaan, eivätkä oikeastaan kevyen liikunnan päivätkään. Pitkä karsinalepo voisi olla kohtalokas, todennäköisesti se olisi tammalle täysi fyysinen mahdottomuus, joka aiheuttaisi vain riehumista sekä itsensä entistä pahemman loukkaamisen. Mary vaatii paljon ja monipuolisesti liikuntaa – sen kanssa ei yksinkertaisesti voi vetää niin sanotusti samaa treeniä päivästä ja viikosta toiseen. Samana päivänä samaa liikettä voi kyllä hinkata niin kauan kuin ratsastaja jaksaa, seuraavalle päivälle vain pitää keksiä jotakin muuta. Pelkkä satulan pois jättäminen tai pohkeenväistötreenin siirto maneesista maastopolulle ei riitä, kimo on turhan fiksu ja hoksaa kyllä tämmöiset puolivillaiset yritykset syöttää samaa ohjelmaa monena päivänä peräkkäin.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen. Mary hyppää mielellään, suoriutuu helpoista kouluohjelmista leikiten, toimii kärryjen edessä, eikä koskaan ole kieltäytynyt opettelemasta uutta. Tamma taipuisi aivan varmasti ihan mihin lajiin tahansa, tai ainakin kimo pontevasti yrittäisi. Rohkeutta, päättäväisyyttä tai sisua pieneltä mountilta ei puutu! Herkkäkin tämä on, hyvällä tavalla. Tamma ei lähde lentoon jokaisesta terävämmästä pohkeesta tai tee tasajalkaäkkijarrutusta turhan pitkäkestoisen pidätteen vuoksi. Satunnaiset virheet ovat aivan hyväksyttäviä; jatkuvia ristiriitaisuuksia, jännittämisen vuoksi joustamatonta kättä tai muutakaan tahallista tai tahatonta vääränlaista apujen käyttöä Mary ei kuitenkaan katsele, vaan tekee varsin selväksi monin eri tavoin laukkarallista pukitteluun, ettei tämä tämmöinen nyt käy. Siistillä perusratsastuksella pääsee pitkälle: Mary pysyy tyytyväisenä ja tekee mielellään töitä. Paljon, paljon ja monipuolisesti. Parhaat kouluratansakin, samaten esteratansa, tamma on tehnyt sellaisten sillisalaattisirkusviikkojen jälkeen, ettei niitä toteutuneita liikuntasuunnitelmia ole kehdannut paljoa puolitutuille huudella!

Kaikki pitkäkestoista paikoillaan seisomista vaativat asiat, kuten kengitys, klippaaminen ja jopa hieronta, tympivät Maryä jo ennen kuin koko homma ehtii alkaakaan. Paikoillaan pysytteleminen on niin kovin tylsää! Näistä sentään selvitään kunnialla, kun welsh tietää pääsevänsä purkamaan energiaansa maltettuaan koettelemuksen läpi. Tamma on tottunut kaikkeen, etenkin haavanhoitoon, sillä kimo onnistuu hankkimaan pieniä ja vähän isompiakin naarmuja ihan itsekseen tai muiden tammojen kanssa nahisteltuaan. Ihan fiksukäytöksinen poni, vaikkei seisoskelusta tai ylenpalttisesta halailusta välitäkään. Reippaalla tahdilla harjaus, varusteet päälle ja töihin! Lastatessa saa olla tarkkana, ettei intoa puhkuva welsh rynni traileriin, vaan malttaa kävellä. Muutoin tämä on hyväkäytöksinen, toki reipasaskelinen, talutettava, joka ei tosiaan jaksa seisoskella poseeraamassa taluttajansa somekanavakuvia tai -videoita varten.
© Lissu T., kiitos!

Sukutaulu

i. "Ryhdikäs, jalo ja maskuliininen ori. Ilmeikäs pää, hyvin kiinnittynyt hyvänmuotoinen kaula, lihaksikas ylälinja. Lapa on pitkä mutta pysty. Sopusuhtainen runko, jossa hyvä syvyys. Reisi ja koipi ovat vahvat. Hyväasentoiset hyväluiset jalat. Käynti on irtonaista ja matkaavoittavaa, mutta edestä ahdasta. Ravi on tasapainoista, takaosa työntää hyvin, etuosan liikerata väljenee. Laukka on pyöreää, irtonaista ja tasapainoista. Kiltti ja rauhallinen." Fernlea Tresi Aur käänsi päitä, keräsi kiitosta sekä palkintoja niin näyttelyistä kuin ratsastuskilpailuistakin. Eihän 115cm korkuisella ponilla kansainvälisissä suurkilpailuissa edustettu, mutta pikkuluokissa sekä welsheille rajatuissa kilpailuissa voikko ori nousi kerta toisensa jälkeen palkintosijoille. Tasaisen hienosti koulu- ja esteradoilla menestynyt poni nousi aikansa julkkisponiksi, jonka nimen tai viimeistään kuvan myös moni muukin kuin welsheihin hurahtanut tunnisti. Fernlea Tresi Aur edusti monen lehden kannessa, erilaisissa painotuotteissa ja pääsipä se esiintymään peribrittiläiseen murhamysteerisarjaankin.
Fernlea Tresi Aur oli rauhallinen herrasmiesori, eteenpäinpyrkivä, älykäs sekä utelias - poni, joka lähti riemumielin haastamaan itseään sekä opettelemaan uutta. Valloittava persoona olikin kuin kirsikka kakun päällä orin jalostusmarkkinoinnissa. Welshtammojen lisäksi Fernlea Tresi Auria käytettiin paljon myös pienille hevostammoille, yleensä tuomaan rahtunen ryhtiä, jaloutta sekä hyvää liikemekaniikkaa. Welshin jälkeläiset ovat kautta linjan korrekteja, hyvännäköisiä sekä hienosti liikkuvia käyttöponeja, joita näkee koulu- ja esteratojen lisäksi valjakkoareenoillakin. Luonneperiyttäjä Fernlea Tresi Aur ei valitettavasti ollut, sen varsat peilaavat herkästi emiensä sukuja mitä persoonaan tulee. Ori lopetettiin 26-vuotiaana iän mukanaan tuomien vaivojen vuoksi.

ii. Apevan Tarian Goch (punarautias, 115cm) oli ystävällisen, avoimen, rehdin ponin oppikirjaesimerkki. Vaikka se olikin selkeän maskuliininen, eikä antanut toisten ponien pomottaa itseään, ihmisten kanssa nallekarhumaisen leppoisa ori kilpaili junnu- ja lapsiratsastajienkin kanssa. Vakaa, innokkuudestaan huolimatta rauhallinen ori olikin omistajaperheensä lasten opetusmestari, jonka kanssa harrastaminen ja näyttelyissä kiertäminen oli kilpameriittien hankintaa tärkeämpää - olkoonkin, että raudikosta kaavailtiin alusta alkaen jalostusoria. Tästä syystä orin selkään nousi myös ammattiratsastaja, joka kehui helppo B -luokkien ponitähtensä olevan ratsastettavuudeltaan parempi kuin moni korkeamman tason ratsuistaan. Apevan Tarian Goch olikin oikea joka ratsastajan aarre, herkkä ja nöyrä, kärsivällinen ratsastajan virheille sekä niin kiltti, että teki lasten kanssa asiat vähän puolivillaisemminkin avuin. Rakenteeltaan raudikko oli vähän leveärunkoisempaa ja järeäjalkaisempaan mounttiosastoa, kaulakin oli hieman leveä. Apevan Tarian Goch oli kuitenkin ryhdikäs, tyypeiltään ja leimoiltaan hyvä, eikä sen lavoista, takaosan kulmauksista tai jalka-asennoista löytynyt moitittavaa. Liikkuminenkin oli kevyen helppoa, askel pitkä ja ilmava, liikerata suora ja väljä, hyppääminen vaivattoman näköistä.
Kaikki tehty PR-työ, kilpailutulokset ja toki orin rakenne- ja luonneominaisuudet toivatkin mukavan määrän tammoja, niin welshejä kuin jokusen hevostammankin. Erityisesti takaosan liikemekaniikka nousee positiivisessa mielessä esille Apevan Tarian Gochin jälkeläisistä, samaten niiden hyvä ryhti, kaula, takaosa ja jalat. Ylipäätään positiivisia seikkoja on paljon, ja Apevan Tarian Goch onkin oreja, jonka onnistui parantaa vaatimattomankin tamman jälkeläisten tasoa - ei ihmekään, että varsoja kertyi toista sataa! Ori kuoli 27-vuotiaana sydämenpysähdyksen vuoksi.

ie. Vankkatekoinen, ryhdikäs Slebech Amyneddgar oli Fernlea Studin hienoimpia kantatammoja, jonka jokainen yhdestätoista jälkeläisestä on niittänyt mainetta niin näyttely- kuin kilpakentilläkin, samaten jalostuksessa. Voikonkimo, 112-senttinen welshtamma oli itsekin näyttelyiden kestomenestyjä, hyvästä syystä! Ilmeikäs pää, kaunis kaareva hyvin runkoon liittynyt kaula, sopusuhtainen ja syvä runko, vahva, lihaksikas takaosa sekä hyväasentoiset jalat keräsivät kiitosta. Oikeastaan painunut selkä jäi Slebech Amyneddgarin ainoaksi miinuspuoleksi, joten näyttelyvoittojen kerääminen kävi kimolta miltei näytösluontoisesti. Tamman käynti jäi hieman ahtaanpuoleiseksi, vaikka olikin pitkää ja tahdikasta, ravi väljeni ja laukka oli jo irtonaista, ilmavaa sekä energistä. Hyppääminen ei niin sanotusti ollut Slebech Amyneddgarin juttu, kimo hyppäsi enemmän sisulla kuin taidolla eikä sillä sisullakaan järin kookkaita esteitä. Kouluratsastus, valjakkoajo sekä erilaiset näyttelyiden ohessa järjestettävät showluokat olivat enemmän ponin makuun, vaikkei se kilpaponina ollutkaan yhtä loistava kuin näyttelyponina. Tamma suoritti turhan ryppyotsaisesti, monta kertaa pieni rentous olisi tuonut puuttuvan "sen jonkin" korottamaan suoritusta kokonaisvaltaisesti.
Slebech Amyneddgar tunnetaan kuitenkin ennen kaikkea poikkeuksellisen hienona siitostammana. Vähän yrmy, todella älykäs kuningatarluonne piti tallissa kovaa kuria niin jälkikasvulleen kuin tallikavereilleenkin, mutta ei tammaa sen antaman tiukan käytöskoulun vuoksi kiitellä. Tamma jätti vaatimattomaankin oriin yhdistettynä todella hienorakenteisia, hyvähermoisia varsoja, joilla on mainio laukka. Kaikilla varsoilla on myös uuttera luonne sekä selkeä palo uuden oppimista kohtaan, aivan kuten emälläänkin. Samojen asioiden toisto tuntuu tympivän sukupolvesta toiseen. Huipputamma eli 28-vuotiaaksi.

e. Ruunikonkimo, 116cm korkuinen Rhychdir Melys Syfi oli kaunis, hyväliikkeinen ja ennen kaikkea emäänsä rauhallisempi. Kasvattajansa tosin nuolaisi ennen kuin tipahti, sillä kaikki kimon neljä varsaa ovat enemmän tai vähemmän levottomia sieluja, kaikkea muuta kuin täystyyni emänsä. Rhychdir Melys Syfi ei tosiaan hätäillyt, hoppuillut tai stressannut, se malttoi mielensä sekä askeleensa ollen se pomminvarma lastenponi, joka ei varmasti intoutunut rallittelemaan omia aikojaan (tai edes vauhdinkaipuisen lapsen patistamana). Tammasta kyllä löytyi vauhtia, sitä piti vain osata pyytää. Tamma olikin tarkka avuista, uran kiertäminen nyt sujui vaikkei selässä istuja tiennyt mitä teki tai mukana oli taluttaja, mutta oikea työnteko vaati osaamista. Sopivan ratsastajan löydyttyä Rhychdir Melys Syfi olikin tuttu näky 60-70cm esteradoilla sekä helppo B -kouluradoilla, joskaan kestomenestyjä se ei ollut. Hyvä hyppytekniikka, aktiivinen matkaavoittava käynti, elastinen tarmokas ravi sekä tasapainoinen, pyörivä laukka olivat toki hyvät peruspalikat, mutta monesti suoritus jäi vähän tasapaksuksi, aika ei aivan riittänyt ja muut ratsukot nyt esittivät pohkeenväistön korrektimmin.
Rhychdir Melys Syfillä oli takanaan hyvä suku, se oli vikoineenkin hyvärakenteinen (erinomaiset tyypit ja leimat, hyvänmuotoinen kaula, pitkä joskin pysty lapa, hieman pitkä runko jossa hyvä syvyys, kantava lanne, pitkä lautanen, vahvaluiset jalat joissa etusissa hajavarpaisuutta ja vuohiset lyhyet) ja kasvattajansa mielestä varsottamisen arvoinen. Tiinehtyminen oli kuitenkin heikonlaista, mistä johtuen neljän varsan lopputulos oli loistava. Kimo jätti korrektirakenteisia, jopa tyylikkäitä varsoja, joilla on kuitenkin valitettavan levoton persoona. Hyppykykyä sekä hyvää liikemekaniikkaa löytyy, se vain ei aina pääse oikeuksiinsa vähänkään keskittymiskyvyttömämmän jälkeläisen kohdalla. 29-vuotiaaksi eläneen tamman perikunnasta löytyy kuitenkin käyttö- kuin näyttöponejakin, joille on myönnetty jalostusarvokirjaimia; hätäinen persoona ei ole vesittänyt koko sukulinjaa.

ei. Mikäli Rhinffrew Draenen Ddu olisi ollut kookkaampi ratsu, eikä 117-senttinen poni, se olisi voinut olla melkoinen tekijä erityisesti esteradoilla. Teki poni nytkin 70-80cm radoilla, niin aika- kuin taitoarvosteluluokissa, pitkän uran kahden lapsiratsastajan parina niittäen kummankin kanssa menestystä. Tummanruunikko welsh hyppäsi erinomaisella tekniikalla, liikkui kaikissa askellajeissa erinomaisesti itsensä kantaen tahdikkain, lennokkain liikkein, ja ennen kaikkea se halusi tehdä töitä. Yhteistyöhaluinen, nöyrä joka ratsastajan paras kaveri, melko vauhdikas muttei koskaan siinä määrin, että jarrut olisivat kadonneet. Näyttelyissä esiintyminen ei sytyttänyt Rhinffrew Draenen Dduta samalla tavoin kuin esteet, mutta komeaa ponia kierrätettiin vuodesta toiseen palkintoja hakemassa. Eikä ihme; erinomainen rotu- ja sukupuolileima, hyvänmuotoinen kaula ja pitkä, vahva lapa, sopusuhtainen ja lihaksikas niin ylälinjaltaan kuin rungoltaan ja kirsikkana kakun päällä vahvat, hyväluiset jalat, joiden ainoa vika oli oikean etusen lievä hajavarpaisuus.
Vaikka ori oli paljon esillä kisa- ja näyttelyuransa vuoksi, se oli harvoin tarjolla jalostukseen. Oriasemalle Rhinffrew Draenen Ddu vietiin vain yhtenä vuonna, parina kesänä se laidunsi tammojen seurassa. Tämän vuoksi orin jälkeläismäärä onkin pieni, vain 23 jälkeläistä ja näistäkin vain kolme oria isälinjaa jatkamassa. Rhinffrew Draenen Ddulla itsellään pysyi maltti päässä vauhdikkuudesta huolimatta, se käyttäytyi aina hyvin eikä turhia stressannut, mutta sen jälkeläisissä on paljon sähäkkyyttä sekä korostunutta herkkyyttä. Hyvät hyppylahjat ja liikemekaniikka periytyivät nekin, ja vaikkei welshin jälkikasvu ole aivan isänsä veroisia näyttelykehien ruusukehaita ne ovat kaikki ilmeikkäitä, hyvätyyppisiä ja -jalkaisia poneja. Rhinffrew Draenen Ddu kuoli 20-vuotiaana sisäelinongelmien vuoksi.

ee. "Valitettavan levoton sielu", totesi kasvattaja Swansea Afalista (rautiaankimo, 115cm) welshin ollessa vasta viikon vanha. Levoton tamma olikin, utelias, malttamaton ja elämäniloinen, valmis tarttumaan toimeen - sekä vaihtamaan toimea lennosta edellisen käytyä tylsäksi. Paikoillaan seisominen oli läpi ponin elämän suuri haaste, käynti usein yliarvostettu askellaji ja ravikin monesti pompahtelevaa loikkimista, niin näyttelykehissä kuin ratsain esittäenkin. Potentiaaliahan kimossa olisi ollut vaikka kuinka, siitä ei vain koskaan saatu kilpaponia tai edes kotipihan laadukasta harrasteratsua Swansea Afalin levottomuuden vuoksi. Jokunen näyttelyreissukin meni pipariksi niin käynnin esittämisen kuin rakennearvostelussa paikoillaan seisomisen jäätyä puutteelliseksi. "Tarmokas, elastinen askel" ei paljoa lohduttanut noina päivinä. Swansea Afal oli kyllä kaunis tamma suurine, eloisine silmineen ja ilmeikkäine päineen, vaikka korvat vähän pitkät olivatkin. Kaula oli hyvän muotoinen, joskin leveästi liittynyt, säkä, lavat ja rungon syvyys kaikki hyviä, ylälinja lihaksika, lanne köyry ja lautanen pitkä. Jaloissa oli riittävä luusto, vuohiset nyt olivat lyhyehköt ja pystynpuoleiset, muuta asentovikaa ei onneksi ollutkaan.
Hyvä rakenne, mieletön tarmokkuus ja luonteen positiivinen alavire plussalistalla tammalle valittiin rauhallisempia suorittajaoreja. Lopputulokset vaihtelevat, ja valitettavasti myös Swansea Afalin rauhalliset varsat ovat myöhemmin saaneet levotonta jälkikasvua. Kimon kaikki seitsemän varsaa ovat todella hyväliikkeisiä, tarmokkaita ja positiivisia poneja, rohkeita sekä uteliaita kaiken uuden ja jännittävän edessä. Erityisesti tammajälkeläiset ovat klassisen tyylikkäitä welshponeja, orivarsoille taas tuntui valuneen suurin osa suorituskyvystä. 28-vuotiaana kuollut ikinuori tamma lopetettiin hampaiden puhkikulumisen vuoksi, muutoin kimo oli edelleen huippukunnossa erityisesti ikäisekseen.
© Lissu T., kiitos!

Jälkeläiset

t. Rhedyn Prein Eirin (* 19.1.2022, i. Greenhow Cnaitho Arthwr) - Ch, KTK-II
o. Rhedyn Rhyfon Coch (* 15.7.2022, i. Durian White Dust)
o. Rhedyn Sir Maelor (* 7.3.2023, i. Hawnllyn Lord)
t. Rhedyn Daearllys (* 12.4.2023, i. Feiolin Russet)

Kilpailutulokset

Kuvagalleria

Päiväkirja

Uittoreissu, 30.6.2023 ✎ omistaja
Maryllä on ollut tällä viikolla pelkkää laidunlomaa, mikä on sujunut yllättäen hyvin, ottaen huomioon sen tarpeen saada vaihtelevaa ja aktiivista liikuntaa. Näin perjantain ja lomakauden alkajaisten kunniaksi päätimme kuitenkin tallilla ottaa muutamat tammamammat laitumelta ja lähteä merenrantaan pulikoimaan. Maryhän tästä innoistui, ja sai kunnian kulkea maastoretken rannalle jonon ensimmäisenä. Mary on käynyt uimassa aiemminkin muutaman kerran, joten konsepti sinällään ei ollut sille uusi. Tälle kesälle tämä oli kuitenkin ensimmäinen uintikerta, joten oli se vähän jännittävää. Aluksi ihmeteltiin matalikossa veden liplatusta ja mereltä puhaltavaa kesätuulta, mutta pian jo oltiin sen verran syvällä, että jalat eivät osuneet pohjaan ja poni pääsi uimaan. Mary ui kuin merisaukko konsanaan ja oli lähdössä jo vähän turhankin pitkälle, mutta saatiin se kuitenkin ohjattua takaisin uimaan rannan myötäisesti. Mukava reissu kaiken kaikkiaan, ja ihan tervetullut viilennys kesän alkaneisiin helteisiin.